Arvionnin tulokset todella positiivisia! Ohjattua tutkimista Kuusistossa, osa III

Kuusiston ohjatun tutkimisen kokeilu on nyt saatettu päätökseen. Viimeisetkin esitykset pidetty ja oppilaat ovat täyttäneet itsearviointilomakkeet ja opettajan arvionti on saatu. Ohjatun tutkimisen menetelmään kuuluu vahvasti myös oppilaan itsearvionti prosessin joka vaiheessa ja tämä itsearviointi toimii koko ajan oppimisen tukena. Oppilaiden itsearviointi toimii myös mahtavana arviontina itse kokeilusta. Saimme opettajan kanssa siitä arvokasta tietoa mitä oppilaat ajatuksista kokeilusta.

Oppilaspalautteita oli 24 kappaletta. He arvioivat prosessin eri vaiheita asteikolla 1-5. Vaiheet olivat: 1. Aloitus ja oman aiheen löytyminen, 2. Tutkimuskysymyksen laatiminen, 3. Oman aiheen tarkentaminen, 4. Tiedonhaku, 5. Aiheen jäsentäminen, 6. Esityksen rakentaminen, 7. Oma oppiminen, 8. Esityksen pitäminen.

Oppilaiden itsearvion keskiarvo esitelmästä oli 3,9. Vaikeinta heille oli esittäminen, joka selkeästi jännitysfaktorin takia nousi kärkeen huonoimpana itsearviona, 3,2. Toiseksi vaikein vaihe oli aiheen löytyminen sekä aiheen jäsentäminen 3,8. Muut prosessin vaiheet jäivät vaihteluvälille 4,0-4,2. Aiheen löytyminen saattaa olla hankalaa siitä syystä, että aihepiiri oli täysin uusi ja mahdollisesti myös siksi, että oppilas ei välttämättä ole tottunut itse esittämään itselleen kysymystä, jota pitää koulutehtävänä selvitellä. Usein tehtävänanto tulee suoraan opettajalta.

Kysymys 'mikä oli prosessissa helpointa ja mikä vaikeinta' toi myöskin mielenkiintoisia vastauksia. Itse tiedonhaku ei ollut oppilaiden mielestä hankalaa, vaan sijoittui yhdeksällä maininnalla helpoimmaksi jutuksi. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että toimitin luokkaan ison kasan aiheeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä. Eli painettua aineistoa ei enää tarvinnut lähteä erikseen hakemaan. Ja tiedonhakua ohjattiin eli oppilas ei todennäköisesti kokenut tässä vaiheessa sellaisia ahdistuksen tunteita mitä yleensä ISP-mallin mukaisesti. Mikä tietenkin on tämän menetelmän perusperiaate; tätä usein koettua harmia ja ahdistusta pyritään vähentämään. Eli tiedonhaun suhteen onnistuimme lieventämään tiedonhaun prosessin mukanaan tuomia affektiivisia näkökulmia.


Vaikeimmaksi vaiheeksi oppilaiden itsearvioiden mukaan nousi esittäminen ja esitelmän saaminen kiinnostavaksi. Yhtä paljon mainintoja sai tiettyjen vastausten löytyminen/tiedon löytyminen. Eli vaikka tiedonhaku sinänsä koettiin helpoksi, oli siellä kuitenkin jotain elementtejä, missä kompastellaan. Tämä liittyy mahdollisesti myös siihen oman tiedon jäsentämiseen. Eli tietoa löytyy, mutta sen työstäminen saattaa olla haasteellisempaa.


Oppilaita pyydettiin valitsemaan kaksi sanaa kahdeksan määreen listasta (hauska, opin jotain uutta, liian työläs, tylsä, vaikea, haastava, jännä, erilainen). Selkeästi eniten valintoja tuli kohtiin 'opin jotain uutta' (20), 'erilainen' (13) ja 'hauska' (11). Tätä vahvisti opettajan kommentit, että oppilaat olivat pitäneet siitä, että heillä oli enemmän aikaa orientoitua ja syventyä tehtävään, eli aikaa oli varattu riittävästi. Kivaa oli ollut myös, että he saivat valita aiheen itse eikä nyt ollut perinteistä oppikirjatyöskentelyä. Reaaliaine tuntui olevan tällaiseen työskentelytapaan erittäin hyvä vaihtoehto. Uuden oppiminen oli selkeästi sekä oppiaineeseen liittyvää mutta myös tiedonhakuun liittyvää.

Kysyimme lomakkeessa myös 'mitä opit tiedonhausta tämän kokeilun aikana?'. Vastaukset ilahduttivat kovasti! Kärkeen kiilasi kahdeksalla maininnalla hakusanat; oppilaat oppivat miettimään, käyttämään, yhdistelemään hakusanoja ja ymmärsivät, että hakusanoja pitää olla useita. Toiseksi yleisimmiksi maininnoiksi nousivat se että "kirjoistakin saa yllättävän paljon tietoa" (suora lainaus) ja se, että he ymmärsivät uusia asioita tiedonlähteiden luotettavuuden arvioinnista ja lähteiden vertailusta.

Wikipediasta keskusteltiin myöskin tunneilla, ja sen myötä oppilaiden tietoisuus Wikipediasta "ainoana lähteenä" muuttui. Eli avoimista vastauksista näkyy monipuolisen ja uudenlaisen tiedonhaun tietoisuuden lisääntyminen. Ja minusta yksi tärkeimmistä oli se, että oli myös havaittu, että tiedonhaku vaatii miettimistä ennen kuin ryhdytään toimeen. Myös lähteiden merkintä ja kuvahaku miettiminen saivat maininnat.

Opettajan kommentit olivat myös erittäin positiivisia. Menetelmässä on hänen mielestään hirmuisen paljon hyvää ja tähän suuntaan hän toivoisi reaaliaineissa edettävän. Asiasisältöjen opettelun sijaan olisi tärkeää opetella oleellisen tiedon etsimistä ja löytämisestä sekä käsitteiden jäsentämistä. Tutkivan oppimisen työskentelytapa saattaa olla yksin haasteellista, mutta kun nyt kumppanina oppitunneilla oli tiedonhaun ammattilainen niin sitä parempi asia. Huomattavan tärkeää opettajan mielestä olisi, että tiedonhaun ja tiedon rakentumisen vaiheissa kirjastonhoitaja oli läsnä juuri silloin kun oppilas tarvitsee apua ja ohjausta. Myös opettajan näkökulmasta oli hyvä, että tiedonhakuun ja tiedon jäsentämiseen käytettiin kunnolla aikaa. Oppilaiden kannalta kaivataan selkeämpää aikarajaa tehtäväkokonaisuuden eri vaiheille. Vaikka ohjausta koko ajan tekeekin, niin aina on joku, joka ei pääse eteenpäin samassa tahdissa. Monelle aikarajat olisi hyväksi.

Oma arvioni kokeilusta on myöskin hyvin positiivinen. Tämän sukupolven oppilaat ovat aina olleet netin äärellä. Netti, oppikirjat ja läheiset ovat usein alakoululaisille tärkeimmät tiedonlähteet. Emme voi muuttaa kokonaisen sukupolven toimintatapaa ja menetelmiä ja siksi olisi erinomaisen tärkeää tarjota tiedonhakuapua siellä, missä se suurimmaksi osaksi tapahtuu; internetissä. Alakoululaisten kanssa reaaliaineessa, ohjatusti tulee parhaita tuloksia ja silloin on myös suurempi mahdollisuus, että ohjatun tiedonhaun menetelmät jäävät osaksi oppilaan omaa toimintamallia. Työskentely luokan kanssa oli miellyttävää ja äärimmäisen palkitsevaa. Opettajan kanssa olimme niin samalla aaltopituudella, että ei voi kuin kiittää tästä upeasta mahdollisuudesta ja onnistuneesta kokeilusta!

Kaiken kaikkiaan kokeilu oli osapuolien mielestä tuoreen erilainen, onnistunut ja oppimista halutulla tavalla edistävä. Tämä antaa voimia ja toivoa, että tätä työtapaa voisi lähteä viemään eteenpäin. Kirjastot ja koulut muodostavat tällä tavalla lyömättömän ja hedelmällisen yhteistyöparin yhdistelmän uuden opetussuunnitelman edellä.

Ohjatun tutkimisen projektin loppuun saattaminen... Ohjattua tutkimista Kuusistossa, osa II

Oppilaat selvisivät projektissa hyvin eteenpäin, kun he siirtyivät tiedonhaun vaiheesta esityksen tekemiseen. Oppilaasta riippuen käsitteiden kanssa saattoi olla hankalaa. 'Kerää' vaiheessa oppilasta ohjataan menemään tiedonhaussa syvemmälle ja leveämmälle. Fokuksen hakeminen saattoi olla hankalaa, mutta esitelmiin asti selvittiin. Oppilaat oppivat myös käyttämään ihmisiä tiedonlähteinä eli myös haastattelukysymyksiä oli esitetty. Sovittiin, että käytetyt lähteet mainitaan, mutta emme lähteneet asettamaan kriteriä miten. Tärkeämpää oli että oppilaalle jää muistijälki siitä, että lähteet pitää muistaa mainita nyt ja jatkossa.

Muistuttelin myös oppilaita mallin mukaisesti, että pitää myös ymmärtää koska tarpeeksi tietoa on jo kasassa. Ja lähteiden suhteen piti välillä muistuttaa, että jos lähde tuntuu liian vaikealta ymmärtää niin koeta löytää toinen lähde. Käy helposti niin, että oppilas jää jumiin liian vaikeaan lähteeseen, koska ei sitä täysin ymmärrä. Siinä piilee myös vaara totaalisesta jumituksesta. Ohjasin myös heitä siihen, että jos pystyt kaverille omin sanoin selittämään oman aiheesi suullisesti, niin olet silloin kaikella todennäköisyydellä asian jo oppinut ja sisäistänyt.

Esitelmän rakentamiseen annettiin oppilaille vapaat kädet. Jotkut tekivät kartonkisen posterin, useimmat käyttivät koulujen Google ympäristöä ja tallensivat esityksen sujuvasti drivelle. Pieniä teknisiä ongelmia funtsittiin yhdessä. Kuvien käytöstä keskusteltiin, eli miten Googlesta saa näkyviin ne kuvat, joita voi käyttää uudestaan. Tässäkin lähdettiin ensin siitä, että oppilaan mieleen jää muistijälki, että kaikkia kuvia ei voi käyttää vapaasti. Ja pitää ymmärtää miksi näin toimitaan.

Oli hieno seurata oppilaiden hanketta vierellä koko ajan ja nähdä lopussa esitelmät. Oppettaja kehoitti vielä elävöittämään esitystä ja tuomaan havaintomateriaalia, joten näimme röntgenkuvia, selkäkorsetteja, näköilluusio kuvia, miten ruoka ei maistu jos pitää nenästä kiinni, mittasimme pulssia minuutin hyppimisen jälkeen, kokeilimme rikkinäistä puhelinta. Useat esittivät vielä kertaavia kysymyksiä luokalle esityksen lopuksi.

Nyt kun kaikki ovat pitäneet esitelmänsä on arvioinnin aika. Oppilaille jaetaan itsearviontilomakkeet, joista saamme toivon mukaan hyvää tietoa siitä, miten oppilaat projektin kokivat ja miten pystyivät erittelemään eri vaiheet. Myös opettajan arvio projektista tulee. Eri postaus tulee itse arvionnista ja mitä siinä saimme selville.