Arvionnin tulokset todella positiivisia! Ohjattua tutkimista Kuusistossa, osa III

Kuusiston ohjatun tutkimisen kokeilu on nyt saatettu päätökseen. Viimeisetkin esitykset pidetty ja oppilaat ovat täyttäneet itsearviointilomakkeet ja opettajan arvionti on saatu. Ohjatun tutkimisen menetelmään kuuluu vahvasti myös oppilaan itsearvionti prosessin joka vaiheessa ja tämä itsearviointi toimii koko ajan oppimisen tukena. Oppilaiden itsearviointi toimii myös mahtavana arviontina itse kokeilusta. Saimme opettajan kanssa siitä arvokasta tietoa mitä oppilaat ajatuksista kokeilusta.

Oppilaspalautteita oli 24 kappaletta. He arvioivat prosessin eri vaiheita asteikolla 1-5. Vaiheet olivat: 1. Aloitus ja oman aiheen löytyminen, 2. Tutkimuskysymyksen laatiminen, 3. Oman aiheen tarkentaminen, 4. Tiedonhaku, 5. Aiheen jäsentäminen, 6. Esityksen rakentaminen, 7. Oma oppiminen, 8. Esityksen pitäminen.

Oppilaiden itsearvion keskiarvo esitelmästä oli 3,9. Vaikeinta heille oli esittäminen, joka selkeästi jännitysfaktorin takia nousi kärkeen huonoimpana itsearviona, 3,2. Toiseksi vaikein vaihe oli aiheen löytyminen sekä aiheen jäsentäminen 3,8. Muut prosessin vaiheet jäivät vaihteluvälille 4,0-4,2. Aiheen löytyminen saattaa olla hankalaa siitä syystä, että aihepiiri oli täysin uusi ja mahdollisesti myös siksi, että oppilas ei välttämättä ole tottunut itse esittämään itselleen kysymystä, jota pitää koulutehtävänä selvitellä. Usein tehtävänanto tulee suoraan opettajalta.

Kysymys 'mikä oli prosessissa helpointa ja mikä vaikeinta' toi myöskin mielenkiintoisia vastauksia. Itse tiedonhaku ei ollut oppilaiden mielestä hankalaa, vaan sijoittui yhdeksällä maininnalla helpoimmaksi jutuksi. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että toimitin luokkaan ison kasan aiheeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä. Eli painettua aineistoa ei enää tarvinnut lähteä erikseen hakemaan. Ja tiedonhakua ohjattiin eli oppilas ei todennäköisesti kokenut tässä vaiheessa sellaisia ahdistuksen tunteita mitä yleensä ISP-mallin mukaisesti. Mikä tietenkin on tämän menetelmän perusperiaate; tätä usein koettua harmia ja ahdistusta pyritään vähentämään. Eli tiedonhaun suhteen onnistuimme lieventämään tiedonhaun prosessin mukanaan tuomia affektiivisia näkökulmia.


Vaikeimmaksi vaiheeksi oppilaiden itsearvioiden mukaan nousi esittäminen ja esitelmän saaminen kiinnostavaksi. Yhtä paljon mainintoja sai tiettyjen vastausten löytyminen/tiedon löytyminen. Eli vaikka tiedonhaku sinänsä koettiin helpoksi, oli siellä kuitenkin jotain elementtejä, missä kompastellaan. Tämä liittyy mahdollisesti myös siihen oman tiedon jäsentämiseen. Eli tietoa löytyy, mutta sen työstäminen saattaa olla haasteellisempaa.


Oppilaita pyydettiin valitsemaan kaksi sanaa kahdeksan määreen listasta (hauska, opin jotain uutta, liian työläs, tylsä, vaikea, haastava, jännä, erilainen). Selkeästi eniten valintoja tuli kohtiin 'opin jotain uutta' (20), 'erilainen' (13) ja 'hauska' (11). Tätä vahvisti opettajan kommentit, että oppilaat olivat pitäneet siitä, että heillä oli enemmän aikaa orientoitua ja syventyä tehtävään, eli aikaa oli varattu riittävästi. Kivaa oli ollut myös, että he saivat valita aiheen itse eikä nyt ollut perinteistä oppikirjatyöskentelyä. Reaaliaine tuntui olevan tällaiseen työskentelytapaan erittäin hyvä vaihtoehto. Uuden oppiminen oli selkeästi sekä oppiaineeseen liittyvää mutta myös tiedonhakuun liittyvää.

Kysyimme lomakkeessa myös 'mitä opit tiedonhausta tämän kokeilun aikana?'. Vastaukset ilahduttivat kovasti! Kärkeen kiilasi kahdeksalla maininnalla hakusanat; oppilaat oppivat miettimään, käyttämään, yhdistelemään hakusanoja ja ymmärsivät, että hakusanoja pitää olla useita. Toiseksi yleisimmiksi maininnoiksi nousivat se että "kirjoistakin saa yllättävän paljon tietoa" (suora lainaus) ja se, että he ymmärsivät uusia asioita tiedonlähteiden luotettavuuden arvioinnista ja lähteiden vertailusta.

Wikipediasta keskusteltiin myöskin tunneilla, ja sen myötä oppilaiden tietoisuus Wikipediasta "ainoana lähteenä" muuttui. Eli avoimista vastauksista näkyy monipuolisen ja uudenlaisen tiedonhaun tietoisuuden lisääntyminen. Ja minusta yksi tärkeimmistä oli se, että oli myös havaittu, että tiedonhaku vaatii miettimistä ennen kuin ryhdytään toimeen. Myös lähteiden merkintä ja kuvahaku miettiminen saivat maininnat.

Opettajan kommentit olivat myös erittäin positiivisia. Menetelmässä on hänen mielestään hirmuisen paljon hyvää ja tähän suuntaan hän toivoisi reaaliaineissa edettävän. Asiasisältöjen opettelun sijaan olisi tärkeää opetella oleellisen tiedon etsimistä ja löytämisestä sekä käsitteiden jäsentämistä. Tutkivan oppimisen työskentelytapa saattaa olla yksin haasteellista, mutta kun nyt kumppanina oppitunneilla oli tiedonhaun ammattilainen niin sitä parempi asia. Huomattavan tärkeää opettajan mielestä olisi, että tiedonhaun ja tiedon rakentumisen vaiheissa kirjastonhoitaja oli läsnä juuri silloin kun oppilas tarvitsee apua ja ohjausta. Myös opettajan näkökulmasta oli hyvä, että tiedonhakuun ja tiedon jäsentämiseen käytettiin kunnolla aikaa. Oppilaiden kannalta kaivataan selkeämpää aikarajaa tehtäväkokonaisuuden eri vaiheille. Vaikka ohjausta koko ajan tekeekin, niin aina on joku, joka ei pääse eteenpäin samassa tahdissa. Monelle aikarajat olisi hyväksi.

Oma arvioni kokeilusta on myöskin hyvin positiivinen. Tämän sukupolven oppilaat ovat aina olleet netin äärellä. Netti, oppikirjat ja läheiset ovat usein alakoululaisille tärkeimmät tiedonlähteet. Emme voi muuttaa kokonaisen sukupolven toimintatapaa ja menetelmiä ja siksi olisi erinomaisen tärkeää tarjota tiedonhakuapua siellä, missä se suurimmaksi osaksi tapahtuu; internetissä. Alakoululaisten kanssa reaaliaineessa, ohjatusti tulee parhaita tuloksia ja silloin on myös suurempi mahdollisuus, että ohjatun tiedonhaun menetelmät jäävät osaksi oppilaan omaa toimintamallia. Työskentely luokan kanssa oli miellyttävää ja äärimmäisen palkitsevaa. Opettajan kanssa olimme niin samalla aaltopituudella, että ei voi kuin kiittää tästä upeasta mahdollisuudesta ja onnistuneesta kokeilusta!

Kaiken kaikkiaan kokeilu oli osapuolien mielestä tuoreen erilainen, onnistunut ja oppimista halutulla tavalla edistävä. Tämä antaa voimia ja toivoa, että tätä työtapaa voisi lähteä viemään eteenpäin. Kirjastot ja koulut muodostavat tällä tavalla lyömättömän ja hedelmällisen yhteistyöparin yhdistelmän uuden opetussuunnitelman edellä.

A blunge to the world of manga and anime and information seeking in context

This Sunday I had the pleasure to follow a good friend and 3 youngsters; Link, Hinaichigo, Suigintou toTracon in Tampere. One hero and two dolls. A "con" delight I had a pleasure to attend for a second time. The event place was swarming with characters from manga, anime, games, and fantasy stories. We saw Alien, Neytiri, Harry Potter, Snape, Mad-Eye Moody, Super-Mario, and Howl's Moving Castle.

It is so impressive to see these teenagers in their often homemade costumes. The effort, the passion, the dedication! Dresses, accessories, boots, all done following the smallest details of their favourite characters' costumes. Not only that but they also try to imitate the characters in their poses and facial expressions. This hobby need so many qualities: handicrafts, designing, sowing, acting and mimicing, make-up skills. Many of the enthusiasts are also drawing and making trinkets and ear-rings, and doing these group shows with dancing and performances. Not to mention the game playing!

The thing that got my attention while watching all this: the information seeking the kids have done to make all this happen! The enthusiasm of reaching their goal to attend a con has demanded numerous hours of information seeking in doing research of the characters and their origins and the history, studying the dress and learning the personality, not to mention learning complicated handicrafts skill to make the costumes. Or the problem solving skills and innovativeness when making weapons of wood, card-board paper and empty soda bottles. Using social media, films, games, and discussion forums for seeking information.

This is higly culturally and socially binded knowledge practice. Information seeking and collective knowledge building in a certain cultural context. And when the motivation is high, the challenge can be guite big as well. Even if the skills and competence is not right there yet, the motivation to succeeding is a driving force. And the great thing in this is that I am quite convinced some of these teenagers have really reached their best!

Posted with Blogsy