Ohjaavaa tutkimista viidesluokkalaisille! Ohjattua tutkimista Kuusistossa, osa I

Guided inguiry kokeilu jatkuu nyt toisessa yhteistyökouluissani Kaarinassa. Tarkistin Tampereen yliopistolta ja siellä on tuosta menetelmästä käytetty suomennosta "ohjattu tutkiminen". Tutkiminen sana on varmaan alakouluissa vielä vähän vaativalta kalskahtava, mutta siinä on kuitenkin tuo yhteys tutkivaan oppimiseen.

Yhteistyön aloittaminen innokkaan opettajakumppanin kanssa on helppoa! Opettajalla oli alkamassa jakso ihmisen biologiasta ja hän oli siihen jo pyytänyt materiaalipakettia, joita kirjastolta toimitamme kouluille. Tähän saumaan sopi hyvin yhteinen kokeilu yhdistää aineopetus ja tiedonhaun opetus.

Guided inquiry eli ohjatun tutkimisen menetelmä on ollut testissä syksyllä ja tammikuussa toisella yhteistyökoululla, ja he ovat omaksuneet työskentelytavan omakseen. Opettajat olivat hyvin tyytyväisiä. Suomessa kun ollaan, niin tuo ohjatun tutkimisen tiimiajattelu ei oikein pääse aina toteutumaan. Tiimiinhän menetelmän mukaan kuuluu opettaja, kirjastonhoitaja ja myös mahdollinen erityisasiantuntija. Mutta olen kokenut tärkeämmäksi joustaa jostain toteutustavoista, kunhan tärkeimmät elementit ovat mukana. Eli itse prosessi.

Kuva: Anu Ojaranta

Ohjatun tutkimisen mallissa on myös paljon valmiita tuntisuunnitelmia ja oppilaille oman tutkimuksen päiväkirjan mallilehdet. Niitä en ole toistaiseksi ottanut käyttöön. Päiväkirjan sivut ja mallit ovat kyllä paikoitellen oikein hyviä, ja niitä voisi hyvinkin käyttää prosessin aikana oppilaan omaan reflektointiin ja oman oppimisen seuraamiseen.

Aiheen on siis ollut ihmisen fysiologia. Alkuun lähdettiin katsomalla Youtube video, kun Ben Johnsson vuotta ennen käryämistään juoksi maailmanennätyksen Roomassa. Siitä edettiin dopingiin, siitä johtuviin ihmisen fysiologisiin muutoksiin ja mitä meille kaikille tapahtuu kun juostaan ja urheillaan. Ensin oppilaat vähän tuntuivat ujostelevan minua, vaikka tuttuja olimmekin ennestään; olin nyt vaan roolissa, johon he eivät olleet tottuneet. Mutta pian huomattiin, että tokihan ratsastustunnin ja sählyn jälkeen lihakset sattuu, ja meille tulee joskus myös mustelmia. Mitäs ne sitten ovat? No entä sitten verenkierto, kun posket punehtuu kun olemme juosseet hengästyneinä? Entä keuhkot sitten? Mitä ovat aistiharhat?? Kysymyksiä kaivettiin esiin urakalla...

Luokassa oli kirjoja ja aikakausilehtiä, joista oppilaat lähtivät hakemaan inspiraatiota. Ensimmäiset kaksi tuntia meni siinä ja keskustellessa. Ensimmäisen setin aikana oppilaat saivat myös vihot, johon he alkoivat muodostaa omia tutkimuskysymyksiä ja rakentamaan ajatuskarttaa näiden kysymyksen pohjalta. Menetelmän mukaisesti siitä jatkettiin tutkimuskysymyksen fokusointiin, alaotsikointeihin, aineiston hakuun. Silmäilystä siirryttiin tarkempaan tiedonhakuun. Hyvän lähteen sattuessa kohdalle oppilaita kehotettiin merkitsemään lähteen nimi vihkoon. Korostimme painokkaasti, että kaikki käytetyt lähteet ON MERKITTÄVÄ. Vaikka on kyse alakoulusta, uskon vahvasti siihe, että mitä aikaisemmin tätä lähdetään vaatimaan, sitä tutumpi tämä vaatimus on ylemmillä luokilla.

Neljännen ja viidennen tunnin aikana päästiin osan kanssa jo esitelmän tekemisen vaiheeseen. Osa oppilaista haki vielä tarkentavaa tietoa netistä, suurimmaksi osaksi pysyttäydyttiin painetuissa aineistossa. Nettitiedonhaun opetukseen en ollut varautunut, mutta vedin nettitiedonhaun crash-coursen pikaisesti. Miten ei koskaan kannata käyttää yhtä ainoaa hakusanaa, vaan mietitään useita hakusanoja ajatuskarttaa tehdessään. Miten googlen hakutuloslistaa luetaan, miksi se ingressi pitää lukea eikä vaan klikkailla linkkejä summamutikassa. Ja miksi ei kannata mennä hakemaan ensisijaista tietoa taudeista keskustelupalstoilta...

Kuva: Jonna Hellsten-Impivaara

Tilanne oli viimeksikin erittäin hedelmällinen, koska meillä oli kaksi oppituntia aikaa. Ehdin käydä jokaisen vierellä erikseen ja katsomassa missä vaiheessa oppilaat ovat. Jotkut olivat vain epävarmoja löytämästään tiedosta, joillakin taas oli vaikeaa löytää oikeita hakutermejä. Ja miten tyrkätä oppilas oikealle tielle ilman, että kertoo samalla kupletin juonen? Tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä opettajat, että kirjastonhoitajat lähtevät hyvin mielellään suosittelemaan oppilaille tiettyjä lähteitä ja  määriteltyjä websivuja, joilla oppilaiden pitäisi pysytellä. Tähän on löydetty syitä ajanpuutteesta, tunnin joutuisuuden takia ja ihan vaan oppilaiden huonojen hakutaitojen takia. Kyllä oppilas löytää aineistoa, osaa jopa sanoa onko lähde liian vaikea, jne. Mutta tämä menetelmä vaatii aikaa, oppilaalle on annettava yksilöllistä tukea ja vierihoitoa. Ja kun se tapahtuu omassa oppimisen kontekstissa, on tulos kaikin puolin hyvä. Aikaa menee, mutta palkinto seisoo siinä vieressä hymyilevänä, kun oppilas on hiffannut juuri jonkun jutun ja alkaa kiivaasti takoa näppistä muistiinpanoja tehdäkseen. Ilo on molemminpuolinen.

Tästä jatketaan ja loppubloggausta tulee varmaan parin viikon sisällä. Jonnalle ja Sepolle kiitoksia, kun sain tämän mahdollisuuden toteuttaa projektia!