Oppimisympäristöt koskettavat myös kirjastoja! Vol. 2...

Opetushallituksen oppimisympäristökonferenssin toinen päivä koostui esitelmien ja messujen lisäksi aamupäivän kouluvierailuista. Olin valinnut vierailukohteekseni Saunalahden puolitoista vuotta vanhan koulun, josta on tarkoitus vuosien mittaan kasvaa yhtenäiskoulu. Toinen kohde oli Ymmerstan koulu, joka on kymmenisen vuotta vanha alakoulu.

Saunalahden koulun nähdessäni en ollut ymmärtää, että sellaisia koulurakennuksia on olemassa! Huikea paikka. Koulun rehtori suunnitteli rakennusta parakista käsin yhdessä Verstas Arkkitehdit toimiston kanssa. Tuloksena oli upea uuden oppimisympäristön ajattelun ja pedagogiikan lippulaiva. Visiona heillä on, että heidän luonaan lapset kasvattavat juuret ja siivet. Koulussa toimii päiväkoti, esikoulu, alakoulu, evakossa olevia yläkoululaisia, nuokkari ja lähikirjasto. Koulu oli betonia väriläiskillä piristettynä. Avoimet tilat, lasiseinät luokkiin, sohvat, nojatuolit, säkkituolit, takka ja valtava ruokalana ja kokoontumistilana toimiva piazza olivat määritteleviä elementtejä. Pihaan oli käytetty erityisen paljon vaivaa ja se saikin heti ensimmäiseksi koulun avaamisen jälkeen lasten riemastuneen vastaanoton. 

Saunalahden koulu (Anu Ojaranta)

Lähikirjastona toimiva kirjasto oli näkyvä osa koulua, aivan pääsisäänkäynnin vieressä. Kirjastossa vierailee luokat aamupäivällä, 13-15 kirjastoon voi mennä koulun jälkeen ja yleisölle kirjasto avataan kello 15. Silloin kirjaston lasiseinät työnnetään pois tieltä ja kirjaston kirjakärryt levittäytyvät koulun aulaan, jolloin aulan nojatuoliryhmät toimivat lukusalina. Kirjasto on koululla erittäin pidetty ja tarpeelliseksi koettu oppimisen kumppani. 

Toinen vierailukohde oli Ymmerstan koulu, jota suunniteltiin jo alusta asti kouluksi, jossa kirjallisuus on keskiössä. Koulu on rakennettu rinteeseen ja koulun piha on ylimmän kerroksen tasolla. Koulu rakentuu eri teemaväreistä kootuista soluista ja solut kiertävät rakennuksen keskiosan portaikkoa, joka jättää keskelle tyhjän tilan. Luokat on sijoitettu rakennuksen ulkoseinien viereen. Toisen kerroksen tasolle oli koottu koulun kirjasto. Se levittäytyi neljään eri tilaan käytävälle, erilaisina hyllyratkaisuina. Tilassa oli myös tietokoneita sekä itsepalvelulainaus. Tila oli avoin. Ratkaisu, joka saa yleensä kirjastonhoitajat kylmiin väreisiin. Koulussa homma näytti toimivan. Kirjallisuus näkyi kaikkialla, myös luokat oli nimetty kirjallisuuden mukaan: mm. Narnia, Ruohometsä. Opettajanhuone oli nimeltään Rivendale. 

 

Ymmerstan koulun kirjastoa (Anu Ojaranta)

Saunalahdessa rehtori sanoi, että nuoretkin tottuivat uudenlaiseen ympäristöön jonkin ajan kuluttua. Muutama sohva yläkoululaisten tiloissa verhoiltiin uudestaan, sen jälkeen huonekalut ovat saaneet olla rauhassa koska niihin on totuttu. Yläkoululaiset eivät myöskään mene välitunnilla ulos, koska sisällä on tilaa. Mietinkin tässä, että jos kirjastoon olisi mahdollisuus mennä vapaasti koko koulupäivän ajan, olisiko sinne mitään ryntäystä? Yläkoulussa, jossa aikaisemmin työskentelin, oli pakko mennä välituntisin ulos, koska muita tiloja ei ollut kuin käytävät. Kirjasto oli ainoa hyväksytty paikka olla sisällä välitunnilla. Siksi teimme aina syksyn ja talven kynnyksellä uusia kävijäennätyksiä. 

Kun koulukirjastoa miettii oppimisympäristönä, niin avoin tila tukisi kaikkein tehokkaammin oppimisen ajattelua myös kirjastossa. Konferenssissa puhuttiin paljon avoimista tilaratkaisuista, kuitenkin miettien äänimassaa, mikä kouluissa aina on olemassa. Ajatus koulukirjastosta avoimin ovin on ihana. Mietin vaan sitä, että miten pitkästä siirtymäajasta olisi kyse, jotta koulukirjastoon vaan välitunnille välttelyn takia loppuisi ja sinne tulisi ne oppilaat, jotka siinä ympäristössä todella viihtyvät. Puoli vuotta, vuosi? Tuo siirtymäaika vaatisi kovasti hermoja, ellei oppilailla tosiaan ole muita tiloja. Tämä tosin edellyttää, että oppilailla olisi muitakin tiloja.

Iltapäivän lopuksi lähdimme Educa-messuille, Suomen suurimmat opetusalan messut. Se oli minulle ensimmäinen kerta, mutta varmasti ei viimeinen. Palasin paikalle itse asiassa vielä lauantaina. Tarjolla oli myös lukemisen toimijoita, mediakasvatuksen toimijoita ja luonnollisesti opettajajärjestöjä ja toimijoita. Jos on kirjastonhoitaja, joka tekee kouluyhteistyötä, suosittelen vierailua Educa-messuilla hyvin lämpimästi. Siellä näkee missä mennään, mitä on tarjolla, miten kouluissa toimitaan. Siitä pitää huolen kymmenet ja kymmenet esitykset, näytökset ja tietoiskut. Oppimisen perspektiiviä tarvitaan myös kirjastoissa.