Informaatiolukutaito tähtäimessä kouluissa ja kirjastoissa

Åbo Akademin Centret för livslångt lärande yhdessä Svenska Folkskolan Vänner yhdistyksen kanssa olivat kutsuneet Monica Ehrenstrålen (ent Nilsson) puhumaan informaatiolukutaidoista. Hän on pitkän linjan kirjastonhoitaja, joka on käynyt uransa aikana myös Yhdysvalloissa hakemassa oppia. Hän toimii koulukirjastonohitajana Åstorpissa etelä-Ruotsissa; 'en skonetös', kuten hän asian ilmaisi. Skonen murre toi oman lisämausteensa päivän koulutukseen. Hän on kirjoittanut myös kirjan Informationfärdigheter i praktiken, jonka on kustantanut Ruotsin BTJ.

Päivän teema oli Informationsfärdighet i praktiken: ”Bibliotekarie och lärare i samverkan – elevernas informationskompetens i fokus”. Koulutuksen läsnäolijoista reilu kolmannes oli opettajia ja rehtoreita. Osallistujia oli Närpiöstä Maarinahaminaan. Olin koulutuksessa Lukuinto -työparini kanssa. Ilahduttavaa oli kahden ammattikuntien kohtaaminen yhteisen asian äärellä. Monica totesi ja osallistujat vahvistivat, että informaatiolukutaito on sekä kirjastolaisten että opettajakunnan asia. Informaatiolukutaidossa korostuvat demokratia, osaaminen ja tietämys.

Aamupäivä kului keskustellen, mitä informaatiolukutaito merkitsee. Siihen liittyy voimakkaasti Suomessakin nyt pinnalle taas noussut termi monilukutaito. Yhtenä oleellisimmista koulukirjastonhoitajan töistä hän mainitsee digitaalisen lukutaidon opettamisen. Suuri paino on myös lähdekritiikillä (Googlatkaapa paikkakunta Åsneryd!). Kuulijat saivat uusi vinkkejä siihen, miten näitä taitoja voidaan opetuksessa edistää. Kummankin maan opetussuunnitelmat otettiin myös esille ja sieltähän näitä asioita löytyy kun katsotaan tarkasti.

Vaikka Ruotsi sai koulukirjastolain pari vuotta sitten, eivät asiat siltikään loksahtaneet kohdilleen. Yhä osalta Ruotsin oppilaista puuttuu pääsy asianmukaisesti varusteltuun koulukirjastoon; lain velvoituksesta huolimatta. Asiat ovat jääneet junnaamaan koulukirjaston määrittelyyn (mitä se oikein on, mitä siihen tarvitaan), kuka maksaa. Paljon on kiinni myös päättäjistä, rehtoreista ja siitä, ettei ole olemassa tarvittavia sanktiokeinoja. Onhan tuo lain voimaantulo osoittanut kuitenkin jonkinlaista valtakunnallista tahtotilaa, mutta toteutus on ontunut reilusta siirtymäajasta huolimatta.

Informationkompetensläroplan av Björnekulla skolan.

Päivän parhaan annin voi suoraan sanoa olleen yhteiset keskustelut opettajien ja kirjastolaisten kesken. On liian vähän tapahtumia, joissa pääsisi samaan aikaan saman pöydän äärelle puhumaan samasta asiasta. Lukuinto-hanke Suomessa on nyt hyvä esimerkki tällaisesta synergiaetuun tähtäävästä toiminnasta.

Suurimmaksi puutteeksi totesimme, että ammatit eivät kohtaa. Opettajat eivät tiedä mitä kirjaston kanssa voisi tehdä, eivät osaa lähestyä muuten kuin lainausasioissa. Heillä saattaa myös olla omat epäilyksensä kirjastolaisten ottamiseen oppitunneille. Se ei ole koskaan ollut kiinteästi kirjaston toimintaan liittyvää tai osa repertuaaria; olkoonkin kuinka hyödyllistä se oppimisympäristössä olisi! Kirjastonhoitajat saattavat myös arastella ns. pedagogista lähestymistapaa, mikä ei kuintenkaan ole suunnattoman vaativaa tässä mittakaavassa (ei arviointia tai numeroiden antamista ja opettaja aina kumppanina).

Uskon lujasti, että tällainen Ruotsiin edennyt hieman amerikkalaistyylinen koulukirjastoajattelu oppimiskeskuksena, learning commons, on erittäin varteenotettava malli yhdistää kirjastonhoitajien ydinosaaminen opettajille avuksi. Lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

Posted with Blogsy