It is not about the survival of the fittest, it is not the strongest, but the one most responsive to change!

Matkaraportti ECIL konferenssistä Istanbulista, 22-25.10.2013

ECIL järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja järjestävänä tahona olivat Hacettepen yliopisto Ankarasta ja Zagrebin yliopisto. Seuraava ECIL on ensi vuoden lokakuussa Dubrovnikissa. Raportti on kirjoitettu muistiinpanojen ja abstraktikirjan pohjalta kuin myös omilla ajatuksilla höystettynä.

Lähdin ECIL konferenssiin esittelemään omaa väitöskirjatutkimustani. Sain ensimmäisen empiirisen vaiheen valmiiksi eli vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman analyysi on valmistunut. Konferenssiin osallistui myös professori Christine Bruce Australiasta, jonka ’7 faces of information literacy’ mallia olen käyttänyt aineiston analyysissä. Hedelmällinen vierailu oli siis odotettavissa monessa suhteessa. Omaa tutkimustani kohtaan osoitettiin mielenkiintoa; sain vastata useaan jatkokysymykseen esitelmän jälkeen. En ole vielä julkaissut mitään englanniksi ja se jäi harmittamaan kaikkien kyselyjen jälkeen. Nyt on sellainen olo että väitöskirja pitäisi saada nopealla tahdilla valmiiksi, jotta pääsen vielä mukaan keskusteluun.

Aloituspuheen piti UNESCOn Indrajit Banerjee, joka puhui UNESCOn aloitteista tällä alalla. Puheita jatkoi Maria-Carme Torras Calvo, joka toi IFLAN terveiset Sinikka Sipilän puheen muodossa. Tämän jälkeen IFLA ja UNESCO esittelivät yhteistyötään. Alkupuheenvuorot nostivat esiin maailmanlaajuisen tilanteen informaatiolukutaidon taholla sekä sen haasteet. Haasteet ovat erilaisia joka puolella, jossain puuttuu koko koulu- ja teknologiainfrastruktuuri. Tuotiin esiin uusien lukutaitojen tarve sen suhteen, miten lukutaitokäsite on laajentunut. Miten verkkojen laajeneminen on avannut ovia aineistoihin ja tuonut yksityishenkilöille mahdollisuuksia olla julkaisija ja kirjailija. Tällöin myös etiikka ja vastuullinen viestintä nousee voimakkaammin esille. Kaikki nämä aspektit tulivat esiin myös esitelmissä kolmen päivän aikana. Yksi asia näiden lisäksi on tieto- ja viestintätekniikan voimakas presenssi, joka on tuonut muutoksia informaatiolukutaidon tutkimukseen ja koko kentälle.

Paul Zurkovski ihailijoiden ympäröimänä
(Anu Ojaranta)

Konferenssin suurin tähti oli rocktähden kohtelun saanut Paul Zurkowski, joka ensimmäisen kerran käytti termiä informaatiolukutaito 1974. Tuo teksti on informaatiolukutaitotutkimuksen yksi siteeratuimmista. Puheeseen hän oli perin valmistautunut vaikka ikää alkaakin jo olla. Puheessaan hän katsoo taaksepäin aikoja, jolloin termi teki tulonsa. Ajat ovat muuttuneet ja hän antoi kiitokset tutkijoille informaatiolukutaito termin ja asian kehittämisessä ja kasvattamisessa. Kaikki ymmärtävät, että termi oli ymmärrettävissä eri tavalla silloin kuin tänään. ’Information literacy is dead, long live information literacy!’, kuten hän sanoi. Lopuksi hänelle esitettiin joukko kysymyksiä yleisöstä. Konferenssin järjestäjä Serap Kurbanoglu Hacettepen yliopistosta Ankarasta kysyi Zurkowskin mielipidettä meneillään olevaan keskusteluun media ja informaatiolukutaitojen yhteenliittämisestä. Zurkowski oli spontaanisti sitä mieltä, että media on väline levittää informaatiota eli ei ole tarvetta puhua kuin pelkästään termistä informaatiolukutaito, jonka myös hän kokee kattotermiksi. Informaatiotutkijoiden kesken annettiin heti siinä  paikassa spontaanit ja hilpeät suosionosoitukset. 

Toinen kovasti odottamani key note oli Christine Brucen puhe toisena konferenssipäivänä. Christine Bruce on väitöskirjassaan vuonna 1997 tutkinut yliopiston opetushenkilökunnan informaatiolukutaidon käsityksiä. Hän tuli johtopäätökseen, että ihmiset kokevat informaatiolukutaidon seitsemällä eri tavalla: informaatioteknologisesti, tiedon lähteenä, tiedonhaun prosessina, tiedon hallintana, oppimisena, oppimisen laajentumisena ja viisautena. Tästä muodostui paljon siteerattu malli ’The seven faces of information literacy’. Malli on erilainen kuin mihin on totuttu kun katsotaan useita taitoperusteisia malleja (esim ACRL) ja prosessiperusteisia malleja (esim. Kuhlthau). Brucen malli katsoo käsityksiä. Omasta mielestäni toimijoiden (esim koulu ja kirjasto) käsitysten ymmärtäminen on parempi lähtökohdalle yhteistyön saralla kuin taito- tai prosessimallit. Tällöin ainakin voimme päätellä onko työpartnereiden käsitykset lähellä toisiaan tai jopa samoja. Tätä teemaa tulen koskettelemaan myös väitöskirjassani.

Bruce on tämän hetken tutkimuksessaan lähtenyt informaatiolukutaidon käsityksistä informaatiolukutaidon kokemukseen. Information experience oli hänen puheensa pääkohta. Asian sisäistäminen vei kokeneiltakin tutkijoita hieman aikaa. Kyseessä on tavallaan siitä, miten kukin informaatiotilanne koetaan yksilön kannalta. Aiheeseen pitää tutustua paremmin. Toistaiseksi siitä ei löydy kuin pari Christine Brucen kirjoittamaa tekstiä (Bruce, C & Partridge, H. (2011). Identifying and delienating information experience as a research domain: a discussion paper. In Social Media and information Practices workshop, 10-11 November, Borås, Sweden.). Kirjakin aiheesta on tulossa, mutta pääsee painoon vasta keväällä. Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei itsellä ainakaan ole syytä muuttaa omia toimintamalleja väitöskirjan suhteen. Käyttämääni Christine Brucen mallia on monesti sanottu hankalaksi ja tiedän, että sitä ei ole usein käytetty näin suoraan analyysin työkaluna kuin mitä nyt itse sitä väitöskirjassani käytän.

TVT oli aiheena myös Pavla Kóvarován ja Iva Zadrazilovan paperissa, Masaryk University, Tsekki. Heidän lähtökohtansa asiaan on, että 1974 lanseerattu termi, eli ennen kaikkea uutta elektronista maailmaa. Heidän perustelunsa tähän “määritelmäkriisiin” oli juuri se, että termiä on koitettu uudistaa vuosien varrella, mutta emme siitä huolimatta ole onnistunut. Heidän tutkimuksen innoituksena ovat juuri nämä eri lukutaidot (media-, talous-, digitaalinen- tietokonelukutaito, jne) ja he jättivät kysymyksen avoimeksi – unohtaa koko termi ja keksiä uusi tai termin uudelleenmäärittely? Yleisö oli kommenteissaan uudelleenmäärittelyn kannalla.

Sheila Webber ja Bill Johnston ovat olleet tutkijapari jo pitkään ja nyt he lähtivät esitelmässään katsomaan tämän vuosisadan informaatiolukutaitoisen elämää. Heidän mielestä tilannesidonnainen informaatiolukutaito on tärkeämpää kuin taidot sinällään. Vain soveltamalla näitä taitoja omaan elämään ja elämän tilanteisiin voi ihminen todella olla informaatiolukutaitoinen. Ihmisen pitää olla valmis lukemaan oman elämänsä informaatiotarpeita ja “itseauditoimaan” tilanteita. Bill Johnstonin sanoin “information literacy is a discipline enabling life”.

Informaatiotieteen sisällä ja informaatiolukutaidon suunnalla olemme murroskohdassa. Joitakin vuosia sitten UNESCO löi kaksi termiä yhteen ja lähtivät edistämään asiaa termillä media and information literacy. Vuonna 2012 Moskovan konferenssissa termi uudistettiin ja siitä tuli virallisesti MIL. Asiasta ollaan montaa mieltä. Jotkut ovat sitä mieltä, että informaatiota mediassa luetaan, eli informaatiolukutaito on kattotermi. Jos asiaa kysyy media-alan tutkijalta on vastaus juuri päinvastainen. Kaikista esityksistä jota seurasin vain yksi ’best practice’ esitelmöitsijä, opettaja Jeffrey Kelly Yhdysvalloista lähti määrittelemään mediaa. Hänelle se tarkoitti välityskanavaa, välinettä. Yleisesti Suomessa media käsitetään tiedotusvälineinä, lehtinä, televisiona, radiona ja sähköisinä välineinä. Minusta tässä kohtaa olisi hyvä tehdä ero. Yleinen ilmapiiri oli sellainen, että pitää lähteä uudistamaan termiä informaatiolukutaito, ei ”sekoittaa” siihen mediaa, koska se on jo siihen sisällytetty. Tosin Ralph Catts oli loppupuheenvuorossaan ja tekstissään viitannut siihen, että termi MIL olisi parempi ottaa vakavasti, koska media literacy alkaa syödä tilaa informaatiolukutaidolta. Kissan hännän vetoa jatkui koko kolme päivää ja se jatkuu varmaan useissa foorumeissa ja tulevissa konferensseissa.

Tuohon viitaten olin jo Oulussa järjestetyn Lukuintokoulutuksen jälkeen sitä mieltä, että (kentällä) kiskomme köyden eri päissä ja huomio kiinnittyy enemmänkin määrittelystä kinasteluun kuin itse sisältötyöhön. Koska uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa tullaan lanseeraamaan termi monilukutaito, olisin henkilökohtaisesti valmis siirtymään tähän termiin ja määrittelemään se huolellisesti. Tai jos ajattelee radikaalisti niin uudistetaan koko lukutaito käsite; kasvatetaan se kattamaan se, mitä se tänä päivänä on. Se että tutkijat kehittelevät koko ajan uusia termejä, scientific literacy, faith literacy, research data literacy, jne. ei vie itse asiaa pitkässä juoksussa eteenpäin. Monilukutaito –termin takia olen myös sitä mieltä, että tässä olisi kirjastoille mahdollisuus tarttua tuohon termiin ja lähteä ajattelemaan samoilla linjoilla, jotta kirjastolaitos on ainakin sen suhteen kartalla, kun uusi OPS on valmis.

Toinen asia, mikä tuli hyvin voimakkaasti esille oli informaatiolukutaito mallien uutuudet ja vanhojen variaatiot. Osa näistä oli tutkimuspuolen ’papers’ kategoriassa ja osa ’best practice’ kategoriassa, jossa suurin osa esitelmöijistä oli kentältä. Itselläni oli jotenkin yksioikoinen olo, kun huomasin että halusin informaatiolukutaidonkin kanssa laittaa mutkat suoraksi. Samoin kävi tämän asian suhteen. Jäin ihmettelemään, miten näitä malleja tulee niin paljon ja pohjimmiltaan kysymys oli siitä, mikä on ettei jo olemassa olevia ja hyväksi havaittuja malleja ole otettu käyttöön? Tämä ajatus heräsi eritoten Delia Neumanin (Drexel University, Philadelphia) esitelmän jälkeen, I-LEARN malli. Hänen menetelmänsä perustuu abstraktissa kerrotusti informaatiotieteen ja instructional design alojen teorioihin ja tutkimukseen, mutta ei nimennyt ketään tutkijaa nimeltä. Esityksestä jäi mieleen se, miten kovin paljon se oli samankaltainen Carol Kuhlthaun ’Guided Inquiry’ menetelmän kanssa. Myös Jeffrey Kellyn menetelmä kategoriassa ’best practice’ jäi mietityttämään. Malli näytti hankalalta infotutkijankin silmin ja malli oli kuitenkin tarkoitettu alakoululaisille.

Hagia Sofia by night (Anu Ojaranta)

Konferenssi oli mahtava katsaus tämän hetken informaatiolukutaidon tutkimukseen ja käytänteisiin. Osallistujia oli  n. 350, maita oli edustettuna 59. Tapasin jo tuttuja tutkijoita ja solmin uusia ammattisuhteita tutkijoihin. Olin tyytyväinen, että tutkimustani kohtaan oli kiinnostusta. Nyt pitäisi vain saada työaikaa, jotta pääsisin mukaan tähän meneillä olevaan keskusteluun sekä kotimaiseen OPS keskusteluun. Aihe on kuitenkin tärkeä myös kirjastojen kannalta, tiedonhaun ohjaaminen on mielestäni tulevaisuudessa yksi kirjaston ydintehtävistä. 

Loppukaneetiksi sopii Albert K. Boekhorstin viitaus Darwinilaiseen ajatteluun: It is not about the survival of the fittest, it is not the strongest, but the one most responsive to change!