Lukuinnon toinen päivä piti sisällään mm. esitelmän poikien kulttuurista. Tutkijatohtori Tuija Huuki Oulun yliopistosta esitteli poikien maskuliinisuutta, erilaisia maskuliinisuuden ilmenemistapoja, poikatyyppejä koviksista tasapainoilijoihin. Huukin mukaan eroja sukupuolen sisällä esiintyy enemmän kuin mitä sukupuolten välillä. Siksi hän kokee, että poikia niputetaan liikaa. Media ja tutkijat puhuvat otsikoissaan poikien lukemisen huonontumisesta, kun pitäisi tarkemmin määritellä keiden poikien lukeminen todella on vaarassa.
Iltapäivällä oli Lukuinto paneeli, joka kokosi toimijoita tutkimuksesta esiopetukseen ja sanataidekerhoon, vanhempainyhdistyksestä median edustajiin ja kunnallisiin päätöksentekijöihin. Paneelissa nousi esille mm. mediakulttuurin muutos, tehnologian innovaatiot ja miten vaikea kaikkien asioiden kanssa on tasapainoilla. Vanhemmat nousivat esille paneelissakin ja vanhemmathan ovat eräs hakkeen kohdeyleisöstä. Vanhemmathan eivät välttämättä ole missään tilanteessa kuulleet juuri näitä asioista. Vanhemman on hyvä tietää, että sujuvan lukutaidon hankkiminen auttaa lasta kautta linjan, matematiikasta reaaliaineisiin, ja koulumenestykseen yleensä. Kodilla on suuri merkitys.
Tämän valossa ottaisinkin mukaani lukuinnosta tällä kertaa vanhempainillat kirjastossa ja otetaan siinä samalla esille lukemisen asiaa; vanhempainilta kirjastossa kera lasten (yhdessä kirjallisuuden valitsemista kirjastonhoitajan avustuksella), opekokous kirjastolla, opettajille vinkkaamista, vanhemmille vinkkaamista, isät ja pojat kirjastolle. Esimerkin voima on huima ja siksi tässä ollaan tärkeiden asioiden äärellä.
Eräs menetelmä, joka jäi todella kutkuttavana mieleen oli Taivalkosken hankkeen kirjastoagentit! Kirjastoagentit ovat viidesluokkalaisia, jotka vinkkaavat nuoremmilleen, osallistuvat satutunteihin, tekevät näyttelyitä ja muuta lukemisen innostamisen juttuja. Tätä asiaa kannattaisi miettiä enemmänkin.
Toinen oli Oulussa Kirjastoreitin puitteissa ollut seiskaluokkalaisten historiaan liittyvä tutkielmaprojekti. Kirjastosta oli informaatikko tiiviisti mukana tiedonhaun ja koko tutkielman eri vaiheissa. Jokaiselle pienelle ryhmätyöporukalle pidettiin "tiedonhaun klinikka" jolloin informaatikko haastatteli lapsia, koitti kyselemällä kaivaa tiedontarpeen ytimen esille, jonka jälkeen he tekivät tiedonhakuja yhdessä. Tässä oppilaalle muodostui käsitys tehtävän rajaamisesta, olennaiseen keskittymisestä ja myös ymmärrys hakusanojen ja termien merkityksestä. Tässä nimittäin piilee nykykoululaisen heikko kohta: tiedonhakua lähdetään tekemään suin päin nettiin ilman että paneutuu edes hetkeksi asian äärelle asiaansa miettimään. Ja sen jälkeen ollaan googleosumien suossa. Ja uskon, että pienryhmässä oppimistulos olisi parempi kuin 25 oppilaalle frontaaliopetuksena pidettynä.
Loppuun linkkinä esitelmä iPadeista kirjastokäytössä:
http://www.slideshare.net/slideshow/embed_code/26865798
Ja mitä mieltä Ismo Leikola on lukemisesta:
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti